Täydellinen aloitusotsikko tähän.

Moi!
Kuten ylempää näkee, olen aina ollut huono keksimään otsikoita. Ja koska Hilla väkertää blogin värien kanssa, niin en saanut apua häneltäkään.

Asiaan!
Tervetuloa kaikille lukijoille, jos niitä nyt sattuu olemaan jo tässä vaiheessa. Aivan ensiksi haluan sanoa, että olen todella todella todella innoissani Blogin aloittamisesta. Kyllä kirjoitin blogin isolla, koska se on minulle hyvin suuri asia tällä hetkellä. Se tuntuu eräältä pakokeinolta päästä pois maailman pahuudesta, ja kotipaikkakuntani Lohjan kylmyydestä.
Blogini on "live kertomus" nuorestaparista, jonka osapuolet asuvat eri paikkakunnalla. Toisinsanoen kirjoitan elämästäni Lohjalla ja Hilla elämästään Tampereella, unohtamatta yhteistä aikaamme viikonloppuisin.
Tarkoituksena olisi myös vlogailla, mutta siitä lisää hieman myöhemmin. Nyt voisin esitellä hieman toisiamme:

Ajattelin, että olisi hyvä idea jos Hilla kertoisi minusta ja minä Hillasta, mutta koska hänellä on pääkipeä värien kanssa vekslailusta, (naiset) niin joudun tekemään sen yksin.


Hilla minun näkökulmasta:
Tapasin Hillan yläasteella, ja hän oli mielestäni aivan liikaa paineita ottava ylisuoriutuja koulussa ja muissa tehtävissä. Jostain syystä rakastuin häneen silti.
Hän on ollut yhdessä minun kanssani nyt n. 5 kuukautta, johon on mahtunut paljon hyvää ja myös pahaa.
"Pahaa" on ehkä huono tapa ilmaista asia, koska se kuulostaa monikolta. Pahalla tarkoitan enemmänkin Hillan muuttoa Tampereelle opiskelemaan.
Kun mietin asiaa nyt, niin se ei itseasiassa ollutkaan niin paha asia. Saan aikaa opiskelulle, ja niin saa Hillakin.
Ainiin, se Hilla.
Hilla pitää ratsastuksesta ja tanssista, ja onkin harrastanut molempia 10vuotta. Nyt tosin molempiin tulee ainakin pieni paussi, koska opiskelijana rahat ja aika eivät riitä sellaiseen.
Luonteesta voisin kertoa sitä, että Hilla on paljon hiljaisempi kuin minä. Ainakin näin luullaan. Tosiasiassa Hilla on avoin ja taiteellinen tytteli, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen.
Anteeksi, en osaa kirjoittaa muista ihmisistä.  (Enkä itsestänikään näin jälkiviisaana).


Minä omasta näkökulmasta:
Nimeni: Hoppe ei suinkaan ole oikeasti Hoppe, vaan Hannu-Pekka junior Sinervä. Voitte vain arvata kuinka paljon olen joutunut kärsimään, sekä myös nauttimaan tästä. Tämä kertoo ehkä enemmän isäni mielikuvituksettomuudesta, kuin minusta, Mutta minun mielestäni nimi on puoli ihmistä, joten kerroin sen kuitenkin.
Synnyin Tammisaaressa, jonka jälkeen äitini pyörtyi ja meinasi kuollakin. Olin todella iso vauva, jonka sukupuolesta ei oltu aivan varmoja ja joskus tuntuu, että olen sellainen vielä edelleenkin.
Luonteestani voisin sanoa sen verran, että olen hyvin huomionhakuinen ja rakastan huomion keskipisteenä olemista. Elämänkatsomukseni muista ihmisistä on se, että haluan antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden.
Inhoan ihmisten erottelua erilaisuuksien mukaan, koska mielestäni kaikki ihmiset ovat täysin samanarvoisia.
Paitsi aidosti pahat ihmiset. He eivät ansaitse elämää. Kuulostaa karulta, mutta kun sitä rupeaa miettimään, niin se ei oikeastaan olekkaan.
En taida osata kirjoittaa itsestänikään. Tai sitten se johtuu väsymyksestä, jota monen tunnin univelka tuottaa.


Lopuksi haluaisin vielä pyytää aiheita vlogiin. Vlogauksen tekeminen on aina kiinostanut, koska mielestäni mielipiteet tarvitsevat kasvot. Kasvot kertovat kaiken.

Tässä oli ensimmäinen postaukseni. Kritiikkiä saa antaa. (Ja niitä aiheita)