Postia Hillalta tänään ehkä!

Uskomaton Vlogi.

Uusi vlogi, koska kirjoitin jo tänään aivan liikaa. Parasta kamaa.

Pikaposti.

Koska koeviikko pauhaa päälle ja pieni lukiolaisturakainen on aivan uuvuksissa, niin kauheasti ei settiä tule tällä viikolla.
I'm alive and well. Seuraavassa vlogissa voin nopeasti jopa vihjaista miksi turre oli niin surullinen!
Nyt takaisin uskonnon pariin ah..
Hoppe kiittää kuittaa ja pyytää anteeksi infon vähyyttä.

ps: love u all<3

Surullinen turis.

Portteja huumeita ja parturia.

Tyylikkäästi PA 2013

Moikka ja anteeksi hetken tauko!


Koska ihmisillä on usein pakkomielle selitellä asioita, jotka eivät tarvitsisi selittelyä. Niin aion minäkin selitellä nyt.
Olen ollut 2 viime päivää hyvin kiinni koulussa, matkustamisessa ja kavereissa. Ja pah. En vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa. Olenhan peruslaiska turakainen.

Palataan sunnuntaihin:
Sunnuntaina heräsin jälleen paljon myöhemmin kuin Hilla, koska... Noh. Hilla ei ilmeisesti osaa nukkua pitkään, vaikka kuinka olen yrittänyt kouluttaa häntä.
Herättyäni söin: arvatkaapa mitä? Noniin! Nuudeleita ja leipää. Nami nami.
Tajusin sunnuntaina kuinka masetunut olo minulla oli ollut koko viikonlopun. Enkä edes keksinyt mitään syytä tähän. Hetken aikaa jopa iloitsin, että pääsen takaisin Lohjalle, mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ehkä noin minuutin. Ja se minuutti oli elämäni oudoin.
Katsoimme Hillan kanssa junan minulle ja lähdimme pian talsimaan asemalle päin. Oli aurinkoista ja kuumaa.
Liiankin kuumaa puvuntakille ja paksuille farkuille. En osaa pukeutua.
HEI! Tästä tulikin mieleen: Hilla nauroi koko viikonlopun minulle, ja sille, että en osaa "elää arjessa" Olen omasta mielestänikin täydellinen tunari. Sählään ja rikon kaiken. Ei tästä enempää. Lahjani ovat kai enemmän henkisellää puolella, mutta siitä lisää joku toinen kerta.
Mihin jäinkään? Niin joo!
Olimme noin puolessa välissä matkaa, kun näin pienen intialaisen putiikin, jossa myytiin aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Siltä minusta ainakin tuntui.
Olin innoissani kuin pieni lapsi hattarakojulla. Hillasta näki, että hän ei ollut samanlaisen pikkupojan innon vallassa kuin minä.
Joka tapauksessa: ryntäsin kaupan sisälle etsimään kauan kaivattuja hiiliä vesipiippuun, ja löysinkin niitä! Löysin myös vesipiippuja, mutta rahat... Koskaan ennen raha ei ole ollut "ongelma", mutta heti lukion alettua raha on ollut hyvin tiukoilla. Tiedä sitten miksi. (psst: otan kirjotusrahaa vastaan)

Viimein päästyämme asemalle ja minun ollessani surullinen, kuin varastettu turisti rahatilanteestani, ostin lipun ja lähdin junaan.
Juna oli täysi kuin intialainen bussi, mutta koska menin junaan ajoissa löysin paikan helposti. Olenhan maailmanmatkaaja ja uskomattoman kokenut junailija. (3x junassa) Miksiköhän muuten puhun Intiasta niin paljon?
Jokatapauksessa: Matka ei sujunut aivan suunitellusti.
Pysähdyimme Riihimäelle 1h paikoilleen teknisten ongelmien vuoksi. HUOH.
Päästyämme viimein liikkeelle junamme kulki loppumatkan 40km/h ja matkaan upposi melkein 2h kauemmin, kuin olisi pitänyt.
Kamppiin päästyäni loppumatka olikin piece of cake.


Eilinen, eli siis maanantai.

Aivan älyttömästi eilisestä ei ole kerrottavaa. Isoin asia on ehkä, että kärsin aivan järkyttävästä päänsärystä koko päivän. Nyt todella tiedän miltä migreeni tuntuu, eikä se ole kivaa. Jos maanantaita ennen joku muu kuin Hilla valitti migreenistä, en ottanut sitä tosissani.
Miksi otin Hillan migreenin tosissani? Siksi, koska olen ylihuolehtiva ja overly attached poikaystävä, joka kyllä peittää tämän piirteen hyvin.
Loppupäivä meni sekavassa olotilassa.


Tämä päivä, eli tiistai.

Kävin koulun jälkeen parturissa, ja päätin tekeväni äidinkielen projektin valmiiksi, ja lukea ruotsin sanoja. Väärin. Lähdin kaverille.
Kävimme ostamassa hampurilaisia ja pekonia ja rupesimme tekemään omia maailman parhaita hampurilaisia.
Koska tein tämän valinnan, on minulla nyt kiire tehdä se fucking projekti.
Eli kirjoitukseni huononi ja suppeni loppua kohden, mutta no can do.

Love you lukijat! <3
Turre kiittää ja kuittaa <3

Vaseliini. Apu kaikkeen, aivan kaikkeen.

Moikkelis!

Turakainen on laskeutunut Tampereen isolle maalle ja on maittavan leipänuudeliannoksen jälkeen valmis blogin tuomiin haasteisiin.

Leipänuudelin ihanuus

Aloitan kuitenkin eilisestä.
Lähdin siis eilen bussilla kohti Suomen päämaata tsadia, josta aikomuksena oli jatkaa junalla kohti Tampereen maakuntaa.
Kaikki meni yllättävän hyvin, lukuunottamatta sitä, että meinasin lähteä Riihimäelle, enkä Tampereelle.
Loppumatka olikin lähinnä istumista.
Perjantaista minulla ei olekkaan kauheasti muuta kerrottavaa, sillä melkein koko päivä meni matkustamiseen. (ruotsin sanakokeesta 7+ <3)

Lauantai, eli tämä päivä alkoi pitkään nukkumisella ja hitaasti heräämisellä. Ihanaa. Tai no, Hilla heräsi jo 6 ja meni katsomaan leffaa. Why can't she be normal?
Lähdimme pian heräämiseni jälkeen kebabille ja kauppaan. Hilla ei pidä kebabista. Komppaan vieläkin ylempää: Why can't she be normal?
Kaupassa kului aivan liikaa aikaa ja tunsinkin oloni pikkulapseksi, joka odotti äitiään joka valikoi tarkasti kaikki tuotteet hinnan mukaan. Huoh. En ole valmis aikuisuuteen.

Päästyämme takaisin Hillan kämppään, jossa olemme muuten saaneet olla kahdestaan koko viikonlopun!!! Aivan kuin olisimme naimisissa. Kuulostaa naiselliselta, mutta se on oikeasti kiva tunne.
Niin siis: päästyämme Hillan kämppään päätimme lähteä pelaamaan minigolfia, ja sovimme vielä kaiken lisäksi panokseksi hieronnan. Olin aivan varma voitostani.

Minä häviämässä.

Mutta toisin kävi. Hävisin.
Tajusin sillä hetkellä kuinka huono häviäjä olenkaan. Olin valmis lähtemään takaisin Lohjalle ja lopettamaan koko suhteen. Lapsellista, I know.


Noh, hieronta annettu ja nuudelit syöty.

Huomenna lisää!
Hyvää iltaa ja yötä
Terveisin Hoppe ja Hilla!!

  

Happy Hoppe.

Moikkelis!

Eli sain siis positiivista kommenttia mun vlogeista. Niitä on kuulemma kiva kattoa! Ja koska olen nyt suuren itsetuntoboostin vallassa, niin päätinpä tehdä tämänpäiväisen kirjoituksen videona!

Urbaani Lohja.

Moikkelis!

Hmm. Mistä alottaisin? Aloitan aamusta, kuten yleensä.

Aamu. Mitäpä siitä enää kertoisi? Olen tainnut kertoa jo liiankin moneen kertaan mielipiteeni aamuista, ja siitä tunteesta, mikä tulee kun se sama ainainen nokia tunen remix-versio pärähtää soimaan täsmälleen klo 7:00.

Koulussa kuumottelin ruotsin sanakoetta, joka menikin yllättävän hyvin. Lukeminen kannatti. Ehkä sitä kannattaisi tehdä useammin? Onnistumisen tunne on muuten vaan jotain niin ihanaa, ja ihanuutta lisää se, että osa luokkatovereista ei pääse samaista koetta läpi, vaan joutuvat tekemään sen uudestaan.
Sadistista, mutta en usko olevani ainut joka nauttii tästä.

Tarkoitukseni oli koulun jälkeen mennä heti läksyjen kimppuun ja tehdä ne pois alta. Väärin. Se ei siis onnistunut, mutta eihän se onnistu koskaan.
Lähdin heti tekemättömien läksyjeni jälkeen kaverini kanssa ulos, ja aikomuksena meillä oli mennä Lohjan urbaaneimpaan paikkaan polttamaan kaverini vesipiippua (vain makuja).

Urbaanilla paikalla tarkoitan muuten betonisiltaa, joka on poikkaistu karusti sen lähtöpäästä, ja jäljelle on jäänyt vain pieni tynkä siltaa, jonka sisälle on joku tehnyt jotain talontapaista.

Kiipesimme jonkun tekemien hienojen puutikkaiden avulla "talosta" sillan päälle, josta aukesi hieno järvi näkymä koko Lohjan järvelle.
Ja koska tämäkään ei vielä ole tarpeeksi urbaania, niin sytytimme vielä nuotion vanhoihin rautapalkkeihin saadaksemme hiiliä piippuumme. Meillä ei siis ole siihen tarkoitettuja hiiliä, mutta hei! Mikä vaan toimii.
Harmi kun minulla ei ole kuvaa paikasta. Se on nimittäin näkemisen arvoinen.

Nyt olen kotona, ja joudun paneutumaan läksyihin, kuten kuka tahansa kunnollinen nuori mies.
Hauskaa iltaa! Ja hyvää yötä!

Lohja on tylsä maa.

Morjesta kaikille!

Jopa minun päiväni Lohjalla ovat hyvin tylsiä.

Lupasin itselleni lisääväni sisältöä alkuun joka päivä, joten halusitte tai ette: saatte joka päivä jotain tietoa!

Tänään minun kirjoituspohjani oli niin suppea, että oli pakko tehdä vlogi, joka näkyy tässä alempana:

*Huono Saksalaisvitsi tähän*

Moikka kaikille!

Taidan olla syysmasentuja.
Heti kun syyskuu alkoi, niin myös mielialani huononi. Tähän ei auta yhtään se, että meillä on kylässä saksalaiset serkkumme, jotka sattuvat olemaan vähän liiankin iloista sorttia.
Luvassa on paljon alkoholia, sekä huonoja vitsejä.
Onneksi minun ei tarvitse olla mukana kaikessa, toisinkuin lapsuudessani jolloin minun piti kukkua pikkutunneille asti. Joutuen kuuntelemaan ensin suomeksi jokin vitsi, sitten naurua, sitten sama vitsi saksaksi ja jälleen naurua.
Kun juomaa kului, niin myös vitsit kuluivat. Tämä tosin ei haitannut menoa. Vaan samat vitsit kerrottiin uudestaan ja niille naurettiin kahta kauheammin. Ruoka tosin oli erinomaista!

Tästä päivästä ei kauheasti olekaan muuta kerrottavaa, sillä aikani on kulunut kuunellen saksan ihanaa kieltä, jota muuten olen oppinut inhoamaan melkein yhtä paljon kuin ranskan kieltä. Aina välillä tekisi jopa mieli sanoa joku turha Hitler/nazi vitsi, mutta luulen että mikään vitseistäni naurattaisi edes heitä.

Tämä oli hyvin nopea postaus, sillä aikani ei yksinkertaisesti riitä blogin kirjoittamiseen tänään.

Turakainen kiittää ja kuittaa <3

Turakaisen viikonloppu.

Tervehdys kaikille!

Miksi viikonloput menevät aina niin nopeasti? Ensin on perjantai, ja yht'äkkiä onkin jo sunnuntai. Huoh.

En siis mennytkään Tampereelle tänä viikonloppuna, koska Hilla tulikin tänne. Aikeenamme oli pitää hyvin pitkä ja "lazy" tyyppinen viikonloppu, joka ei sitten onnistunut yhtään.

Perjantaina Hilla tuli Lohjalle noin kello 8 maissa, ja tapani mukaan en ollut vielä edes aloittanut siivoamista.
Kun viimeinkin pääsin Hillalle oli kello jo lähemmäs yhdeksää.
Kun on perjantai, eikä sinulla ole mitään suunitelmia, niin uni tulee hyvin nopeasti. Tarkoittaen sitä, että yhteinen aikamme jäi siihen parin tunnin huonommalle puolelle, kunnes Hilla otti ja nukahti.
Itse en vielä siinä vaiheessa ollut kovin väsynyt joten jäin miettimään mitä kaikkea kivaa ehdimme tehdä huomenna. Väärin.
Hilla heräsi jo aikaisin aamulla ja minä, kuten yleensä: nukuin puoleenpäivään saakka.
Ehdimme jälleen olla toistemme kanssa vain muutaman tunnin, kunnes Hilla olikin lähdössä isänsä kanssa syömään, ja minä kaverille.
Hupskeikkaa, kello oli jälleen yhdeksän, kun astuin Hillalle ja näin maailman aneemisimman ja väsyneimmän Hillan mitä olen ikinä nähnyt. Jälleen: Meni muutama nopea tunti ja Hilla nukahti. Minä jäin miettimään mitä kivaa teemme huomenna, sillä olihan meidän 5kk päivä. Väärin. Jälleen.
Heräsin aamulla kaatosateeseen, ja siihen, että Hilla oli lenkillä koirien ja äitinsä kanssa. Tadaa, kello olikin jo 12 kun he tulivat takaisin.
Hillan piti mennä tekemään ratatouillea, joten yhteinen aikamme aamulla jäi noin 10minuuttiin. Minun tehtäväni oli ottaa lohesta nahka pois. Lähdin tehtävään hyvin varmoin mielin, sillä olinhan elämäni aikana ollut hyvin paljon tekemisissä kalojen kanssa, niin miksi tälläinen helppo tehtävä tuottaisi vaikeuksia? Väärin. Se tuotti hankaluuksia enemmän kuin uskoinkaan. Onnistuin raiskaamaan kalan täysin. Se ei kuulemma haitannut.
Ruoan jälkeen olin jo innoissani, sillä nyt pääsisin edes muutamaksi tunniksi olemaan Hillan kanssa! Mutta ei.
Pian päästyämme yläkertaan, Hillan mummi tuli käymään ja siinä vierähtikin sitten tovi jos toinenkin. Tämän jälkeen lähtöön oli enää parikymmentä minuuttia.
Viikonloppuni oli siis hyvin hektinen, eikä siitä ole paljoa kerrottavaa. Mikään ei oikein onnistunut, ja suuhun jäi vain paha maku. Ehkä ensi viikolla sitten..

Nyt turakainen kiittää ja kuittaa! Vlogini kannattaa ja pitääkin katsoa, niin ette tipu kärryiltä.
Hyvää viikonalkua kaikille!

Uusi video. Lupaan kirjoittaa viikonloppuna.

Vlog #2 <3

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video enemmän kuin 420 kuvaa sekuntissa.

 VLOGI 1

Tarttuvaa kuin Intian katulapset.

Tervehdys kaikille 6 lukijalleni, unohtamatta muita.

Kipeä tyttöystävä, läheisyys ja terve poikaystävä ei ilmeisesti ollut paras combo viikonlopulle.

Olen siis kipeä, en pahasti, mutta kuitenkin. Syytän tästä Hillaa (fagot). Noh, oma vikani se oli.

 Aamu. Aamu? Miksi? Kuka on keksinyt aamut? En pidä niistä yhtään, etenkään kun heräät siihen, että suusta ei tule ääntä ja nenä on kuin saksalaisella juopolla.
Lähdin kuitenkin kouluun, ja uhmasin elämääni kuin mikäkin supersankari. Tältä minusta ainakin tuntui. Kestinkin 2 Panadolin voimalla 2 tuntia, mutta siihen se jäi.
Toinen näistä tunneista oli ryhmänohjaajan tunti, jossa valitsimme luokkamme puheenjohtajan.
Kuulessani sanat "valitsemme" ja "puheenjohtaja" koin ihmeparantumisen, jonka voimalla voitinkin vaalit äänin 27-3.  Vaalien hävinnyt osapuoli vaikutti jokseenkin närkästyneeltä, mutta kuka ei olisi ollut? Hävitä nyt hikoilevalle kuumeiselle turakaiselle, joka ei kuitenkaan muista tehtäviään puheenjohtajana.

Lohjan lukion terveydenhoitaja on muuten kermaa terveydenhoitajien joukossa. Olen tainnut rakastua. Taas.

Olen aina ollut se jokaiseen minua vähänkään mukavasti kohtelevaan ihmiseen ihastuva poika.
Mutta nyt kun olen suhteessa näyttää siltä, että rakastun "onneksi" vain 30v itseäni vanhempiin naisiin. (sori Hilla)

Lähdin siis ihanan terveydenhoitajan jälkeen kotiin, yritettyäni ensin pitkittää aikaa jonka saan olla hänen hellässä huomassaan.
Tarkoitus oli kuvata vlogi, mutta en ole tarpeeksi masokisti siihen. (Kurkku kipeä)
Postaus jäi hieman lyhyeksi materiaalin puutteen takia. Toivottavasti huomenna on jotain mistä kertoa.

Nyt heihei! Pysykää terveinä :)

Lohja tänään ja nyt.

Hei, ja tervetuloa. Jos siihen on aihetta.

Ensiksi kerron teille aamusta.
Aamut ovat ihmisen pahimmat viholliset, kuka tahansa olitkin. Kaikki vihaavat aamuja, paitsi Hilla. Hilla rakastaa aamuja. Parisuhteemme paras combo.

Tämä päivä meni koulussa hyvin verkkaisesti. En tavalliseen tapaani ymmärtänyt puoliakaan pitkän matematiikan tehtävistä, mutta en usko että olen ainut.
Koulun jälkeen aikomuksenani oli kuvata vlogia aurlahden läheisellä pikkurannalla, josta ei kuitenkaan tullut mitään. Tai. No, vlogista kyllä tuli, mutta jostain syystä koneeni petti minut, kuin Justin petti faninsa sylkiessään heidän päällensä (http://i4.mirror.co.uk/incoming/article2096122.ece/ALTERNATES/s615/%C2%A3%C2%A3-justin-bieber-spitting-on-fans-toronto-2096122.png)

Myöhemmin lähdin ulos katsomaan sorsia, jotka eivät näyttäneen pelkäävän minua yhtään, toisinkuin junassa istuneen tytön äiti.
Saanko isona lemmikiksi sorsan? Hilla? Saanhan?

Toisinsanoen: Lohja on yhtä kuollut kuin ennenkin, paitsi iloinen dna kaupan myyjä, joka sai minut myyntipuheillaan puhuttua ympäri. Olen huomenna ikivanhan Nokia Lumian omistaja.
Parempi kuin ei mitään? Tuskinpa.

Kirjoittamisesta ei tule mitään. Ei myöskään videoiden leikkaamisesta.
Tarvitsen aiheen.

Hoppe kiittää ja kuittaa.

Turakaisen neitsyys. Tampere-Helsinki-Lohja

Moi uudet ja vanhat lukijat!

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Taas.
Olen tällä hetkellä bussissa matkalla takaisin Lohjalle, mutta ennen sitä, kerron päivän kohokohdat.


Kun viimeinkin eilen illalle saimme blogimme valmiiksi Hillan kanssa, olimme rättiväsyneitä, mutta tyytyväisiä työmme tulokseen.
Loppu yö sujuikin juuri niinkuin sen pitikin sujua, eli liian pienessä sängyssä vierekkäin nukkuen.

Aamulla herätessäni näytin hieman hipin ja lintuflunssaisen kanan sekoitukselta, ja siltä olen näyttänytkin koko päivän.
Aamiaiseksi pääsin (jouduin) maistamaan opiskelijaelämää syömällä vettyneiksi keitettyjä ylikypsiä nuudeleita, jotka olisivat käyneet
paremmin listojen tiivistämiseen kuin syömiseen. Tämä ei tarkoita että olisin huono kokki, pikemminkin hajamielinen.

n. kello 12:00 lähdimme katsastamaan Hillan kanssa Tampereen Koskikeskusta, jossa odotin innolla skeittikauppaa, jonka nimeä en tähän hätään muista.
Päästyämme kaupan sisälle, elättelin toiveta siitä, että saisin ostettua uudet renkaat lonkkariini, mutta ei. Ei minulla ole rahaa siihen.
Miksi edes kuvittelin?
Unelmieni murskautuessa osoitin mieltäni seuraavan puolituntia. Ethän huomannut Hilla? Ethän?
Ollessani maailman hirveintä seuraa ennenkuin pääsin tuhoutuneista unelmistani yli, olimme jo päässeet takaisin Hillan kämpälle.

Iltapäivällä lähdimme rautatieasemalle päin, ja Hilla saattoi minut junalle asti, sillä eihän tälläinen Lohja-turakainen osaisi sellaista yksin tehdä.
Päästyäni junaan tunsin itseni kuuluisaksi ristiretkeilijäksi matkalla kohti tuntematonta, joka oli Helsinki. (Tai niinkuin Lohjalla sanotaan "Tsadi (stadi)")

Junamatkasta puolet meni oikein sukkelasti, lukuunottamatta sitä, että vieressäni istui n. 9v tyttö ja toisella penkkirivillä hänen vainoharhainen äitinsä,
joka ei irrottanut katsettaan minusta ennen kuin hän siirtyi tyttärensä kanssa toiseen vaunuun. Näytänkö muka pedofiililtä?

Matkan toinen puolisko oli.. Noh.. Sanotaanko vaikka, että tänään oli huono päivä rikkoa puhelimensa ja lukea kirjansa loppuun.

Selvittyäni Helsinkiin, olin jo aikeissa kuvata jonkunnäköisen vlogin, mutta hyvää paikkaa etsiessäni mietin kuinka idiootilta mahdan näyttää kun puhun yksin kameralle.
Siellä sitäpaitsi tuulikin.
Ainiin! Onse kumma, kun näin monen tuhannen vuodenkin jälkeen miehet, mukaanlukien minä, eivät vieläkään osaa tähdätä pönttöön.
t: Asiakas rautatieaseman vessasta

Etsiessäni hyvää paikkaa vlogata käytin niin paljon aikaa, että en ehtinyt bussiini. Olin siis jumissa Helsingissä vielä tunnin.
Kävin ostamassa 2 sämpylää ja yritin koota itseäni kuvaamaan sen videon, mutta aina kun olin aloittamassa, niin tuntui että kaikki maailman ihmiset olisivat katselleet mitä teen.
Olen nyhverö, myönnetään.

Kun kello viimeinki, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen oli tarpeeksi paljon, että pystyin lähteä Kampin linja-auto asemalle päin, niin huomasin 2 n. 16v tyttöä.

Ensin näin kuinka he menivät pyytämään intialaiselta naiselta 4e Tampereelle. Naisen kieltäydyttyä he menivät erään miehen luokse kysymään 4e Tammisaareen.
Seuraavaksi he tulivat minun luokseni ja kysyivät:
"Hei! Saadaksme 4e et me päästää Tuusulaa?"
"Eiks se äsken ollut tampereelle?" Vastasin.
"oli!" vastasi toinen tyttö.
"eikä ollut" Vastasi toinen.
Nauroin ja annoin tytöille 4e. Samalla tajusin, että minulla ei todellakaan ole varaa antaa tuntemattomille tytöille vähistä rahoistani mitään.
Vastalahjaksi sain vaisun kiitoksen, johon en ollut ollenkaan tyytyväinen.

Nyt siis istun bussissa harmaassa ja aneemisessa tunnelmassa matkalla kohti lohjaa.
Allekirjoittanut kiittää ja kuittaa. Vlogi aiheita saa antaa, kuten myös kritiikkiä.

Täydellinen aloitusotsikko tähän.

Moi!
Kuten ylempää näkee, olen aina ollut huono keksimään otsikoita. Ja koska Hilla väkertää blogin värien kanssa, niin en saanut apua häneltäkään.

Asiaan!
Tervetuloa kaikille lukijoille, jos niitä nyt sattuu olemaan jo tässä vaiheessa. Aivan ensiksi haluan sanoa, että olen todella todella todella innoissani Blogin aloittamisesta. Kyllä kirjoitin blogin isolla, koska se on minulle hyvin suuri asia tällä hetkellä. Se tuntuu eräältä pakokeinolta päästä pois maailman pahuudesta, ja kotipaikkakuntani Lohjan kylmyydestä.
Blogini on "live kertomus" nuorestaparista, jonka osapuolet asuvat eri paikkakunnalla. Toisinsanoen kirjoitan elämästäni Lohjalla ja Hilla elämästään Tampereella, unohtamatta yhteistä aikaamme viikonloppuisin.
Tarkoituksena olisi myös vlogailla, mutta siitä lisää hieman myöhemmin. Nyt voisin esitellä hieman toisiamme:

Ajattelin, että olisi hyvä idea jos Hilla kertoisi minusta ja minä Hillasta, mutta koska hänellä on pääkipeä värien kanssa vekslailusta, (naiset) niin joudun tekemään sen yksin.


Hilla minun näkökulmasta:
Tapasin Hillan yläasteella, ja hän oli mielestäni aivan liikaa paineita ottava ylisuoriutuja koulussa ja muissa tehtävissä. Jostain syystä rakastuin häneen silti.
Hän on ollut yhdessä minun kanssani nyt n. 5 kuukautta, johon on mahtunut paljon hyvää ja myös pahaa.
"Pahaa" on ehkä huono tapa ilmaista asia, koska se kuulostaa monikolta. Pahalla tarkoitan enemmänkin Hillan muuttoa Tampereelle opiskelemaan.
Kun mietin asiaa nyt, niin se ei itseasiassa ollutkaan niin paha asia. Saan aikaa opiskelulle, ja niin saa Hillakin.
Ainiin, se Hilla.
Hilla pitää ratsastuksesta ja tanssista, ja onkin harrastanut molempia 10vuotta. Nyt tosin molempiin tulee ainakin pieni paussi, koska opiskelijana rahat ja aika eivät riitä sellaiseen.
Luonteesta voisin kertoa sitä, että Hilla on paljon hiljaisempi kuin minä. Ainakin näin luullaan. Tosiasiassa Hilla on avoin ja taiteellinen tytteli, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä ääneen.
Anteeksi, en osaa kirjoittaa muista ihmisistä.  (Enkä itsestänikään näin jälkiviisaana).


Minä omasta näkökulmasta:
Nimeni: Hoppe ei suinkaan ole oikeasti Hoppe, vaan Hannu-Pekka junior Sinervä. Voitte vain arvata kuinka paljon olen joutunut kärsimään, sekä myös nauttimaan tästä. Tämä kertoo ehkä enemmän isäni mielikuvituksettomuudesta, kuin minusta, Mutta minun mielestäni nimi on puoli ihmistä, joten kerroin sen kuitenkin.
Synnyin Tammisaaressa, jonka jälkeen äitini pyörtyi ja meinasi kuollakin. Olin todella iso vauva, jonka sukupuolesta ei oltu aivan varmoja ja joskus tuntuu, että olen sellainen vielä edelleenkin.
Luonteestani voisin sanoa sen verran, että olen hyvin huomionhakuinen ja rakastan huomion keskipisteenä olemista. Elämänkatsomukseni muista ihmisistä on se, että haluan antaa kaikille ihmisille mahdollisuuden.
Inhoan ihmisten erottelua erilaisuuksien mukaan, koska mielestäni kaikki ihmiset ovat täysin samanarvoisia.
Paitsi aidosti pahat ihmiset. He eivät ansaitse elämää. Kuulostaa karulta, mutta kun sitä rupeaa miettimään, niin se ei oikeastaan olekkaan.
En taida osata kirjoittaa itsestänikään. Tai sitten se johtuu väsymyksestä, jota monen tunnin univelka tuottaa.


Lopuksi haluaisin vielä pyytää aiheita vlogiin. Vlogauksen tekeminen on aina kiinostanut, koska mielestäni mielipiteet tarvitsevat kasvot. Kasvot kertovat kaiken.

Tässä oli ensimmäinen postaukseni. Kritiikkiä saa antaa. (Ja niitä aiheita)