Postia Hillalta tänään ehkä!

Uskomaton Vlogi.

Uusi vlogi, koska kirjoitin jo tänään aivan liikaa. Parasta kamaa.

Pikaposti.

Koska koeviikko pauhaa päälle ja pieni lukiolaisturakainen on aivan uuvuksissa, niin kauheasti ei settiä tule tällä viikolla.
I'm alive and well. Seuraavassa vlogissa voin nopeasti jopa vihjaista miksi turre oli niin surullinen!
Nyt takaisin uskonnon pariin ah..
Hoppe kiittää kuittaa ja pyytää anteeksi infon vähyyttä.

ps: love u all<3

Surullinen turis.

Portteja huumeita ja parturia.

Tyylikkäästi PA 2013

Moikka ja anteeksi hetken tauko!


Koska ihmisillä on usein pakkomielle selitellä asioita, jotka eivät tarvitsisi selittelyä. Niin aion minäkin selitellä nyt.
Olen ollut 2 viime päivää hyvin kiinni koulussa, matkustamisessa ja kavereissa. Ja pah. En vain ole saanut aikaiseksi kirjottaa. Olenhan peruslaiska turakainen.

Palataan sunnuntaihin:
Sunnuntaina heräsin jälleen paljon myöhemmin kuin Hilla, koska... Noh. Hilla ei ilmeisesti osaa nukkua pitkään, vaikka kuinka olen yrittänyt kouluttaa häntä.
Herättyäni söin: arvatkaapa mitä? Noniin! Nuudeleita ja leipää. Nami nami.
Tajusin sunnuntaina kuinka masetunut olo minulla oli ollut koko viikonlopun. Enkä edes keksinyt mitään syytä tähän. Hetken aikaa jopa iloitsin, että pääsen takaisin Lohjalle, mutta sitä iloa ei kestänyt kauaa. Ehkä noin minuutin. Ja se minuutti oli elämäni oudoin.
Katsoimme Hillan kanssa junan minulle ja lähdimme pian talsimaan asemalle päin. Oli aurinkoista ja kuumaa.
Liiankin kuumaa puvuntakille ja paksuille farkuille. En osaa pukeutua.
HEI! Tästä tulikin mieleen: Hilla nauroi koko viikonlopun minulle, ja sille, että en osaa "elää arjessa" Olen omasta mielestänikin täydellinen tunari. Sählään ja rikon kaiken. Ei tästä enempää. Lahjani ovat kai enemmän henkisellää puolella, mutta siitä lisää joku toinen kerta.
Mihin jäinkään? Niin joo!
Olimme noin puolessa välissä matkaa, kun näin pienen intialaisen putiikin, jossa myytiin aivan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Siltä minusta ainakin tuntui.
Olin innoissani kuin pieni lapsi hattarakojulla. Hillasta näki, että hän ei ollut samanlaisen pikkupojan innon vallassa kuin minä.
Joka tapauksessa: ryntäsin kaupan sisälle etsimään kauan kaivattuja hiiliä vesipiippuun, ja löysinkin niitä! Löysin myös vesipiippuja, mutta rahat... Koskaan ennen raha ei ole ollut "ongelma", mutta heti lukion alettua raha on ollut hyvin tiukoilla. Tiedä sitten miksi. (psst: otan kirjotusrahaa vastaan)

Viimein päästyämme asemalle ja minun ollessani surullinen, kuin varastettu turisti rahatilanteestani, ostin lipun ja lähdin junaan.
Juna oli täysi kuin intialainen bussi, mutta koska menin junaan ajoissa löysin paikan helposti. Olenhan maailmanmatkaaja ja uskomattoman kokenut junailija. (3x junassa) Miksiköhän muuten puhun Intiasta niin paljon?
Jokatapauksessa: Matka ei sujunut aivan suunitellusti.
Pysähdyimme Riihimäelle 1h paikoilleen teknisten ongelmien vuoksi. HUOH.
Päästyämme viimein liikkeelle junamme kulki loppumatkan 40km/h ja matkaan upposi melkein 2h kauemmin, kuin olisi pitänyt.
Kamppiin päästyäni loppumatka olikin piece of cake.


Eilinen, eli siis maanantai.

Aivan älyttömästi eilisestä ei ole kerrottavaa. Isoin asia on ehkä, että kärsin aivan järkyttävästä päänsärystä koko päivän. Nyt todella tiedän miltä migreeni tuntuu, eikä se ole kivaa. Jos maanantaita ennen joku muu kuin Hilla valitti migreenistä, en ottanut sitä tosissani.
Miksi otin Hillan migreenin tosissani? Siksi, koska olen ylihuolehtiva ja overly attached poikaystävä, joka kyllä peittää tämän piirteen hyvin.
Loppupäivä meni sekavassa olotilassa.


Tämä päivä, eli tiistai.

Kävin koulun jälkeen parturissa, ja päätin tekeväni äidinkielen projektin valmiiksi, ja lukea ruotsin sanoja. Väärin. Lähdin kaverille.
Kävimme ostamassa hampurilaisia ja pekonia ja rupesimme tekemään omia maailman parhaita hampurilaisia.
Koska tein tämän valinnan, on minulla nyt kiire tehdä se fucking projekti.
Eli kirjoitukseni huononi ja suppeni loppua kohden, mutta no can do.

Love you lukijat! <3
Turre kiittää ja kuittaa <3

Vaseliini. Apu kaikkeen, aivan kaikkeen.

Moikkelis!

Turakainen on laskeutunut Tampereen isolle maalle ja on maittavan leipänuudeliannoksen jälkeen valmis blogin tuomiin haasteisiin.

Leipänuudelin ihanuus

Aloitan kuitenkin eilisestä.
Lähdin siis eilen bussilla kohti Suomen päämaata tsadia, josta aikomuksena oli jatkaa junalla kohti Tampereen maakuntaa.
Kaikki meni yllättävän hyvin, lukuunottamatta sitä, että meinasin lähteä Riihimäelle, enkä Tampereelle.
Loppumatka olikin lähinnä istumista.
Perjantaista minulla ei olekkaan kauheasti muuta kerrottavaa, sillä melkein koko päivä meni matkustamiseen. (ruotsin sanakokeesta 7+ <3)

Lauantai, eli tämä päivä alkoi pitkään nukkumisella ja hitaasti heräämisellä. Ihanaa. Tai no, Hilla heräsi jo 6 ja meni katsomaan leffaa. Why can't she be normal?
Lähdimme pian heräämiseni jälkeen kebabille ja kauppaan. Hilla ei pidä kebabista. Komppaan vieläkin ylempää: Why can't she be normal?
Kaupassa kului aivan liikaa aikaa ja tunsinkin oloni pikkulapseksi, joka odotti äitiään joka valikoi tarkasti kaikki tuotteet hinnan mukaan. Huoh. En ole valmis aikuisuuteen.

Päästyämme takaisin Hillan kämppään, jossa olemme muuten saaneet olla kahdestaan koko viikonlopun!!! Aivan kuin olisimme naimisissa. Kuulostaa naiselliselta, mutta se on oikeasti kiva tunne.
Niin siis: päästyämme Hillan kämppään päätimme lähteä pelaamaan minigolfia, ja sovimme vielä kaiken lisäksi panokseksi hieronnan. Olin aivan varma voitostani.

Minä häviämässä.

Mutta toisin kävi. Hävisin.
Tajusin sillä hetkellä kuinka huono häviäjä olenkaan. Olin valmis lähtemään takaisin Lohjalle ja lopettamaan koko suhteen. Lapsellista, I know.


Noh, hieronta annettu ja nuudelit syöty.

Huomenna lisää!
Hyvää iltaa ja yötä
Terveisin Hoppe ja Hilla!!