Moikkelis!
Hmm. Mistä alottaisin? Aloitan aamusta, kuten yleensä.
Aamu. Mitäpä siitä enää kertoisi? Olen tainnut kertoa jo liiankin moneen kertaan mielipiteeni aamuista, ja siitä tunteesta, mikä tulee kun se sama ainainen nokia tunen remix-versio pärähtää soimaan täsmälleen klo 7:00.
Koulussa kuumottelin ruotsin sanakoetta, joka menikin yllättävän hyvin. Lukeminen kannatti. Ehkä sitä kannattaisi tehdä useammin? Onnistumisen tunne on muuten vaan jotain niin ihanaa, ja ihanuutta lisää se, että osa luokkatovereista ei pääse samaista koetta läpi, vaan joutuvat tekemään sen uudestaan.
Sadistista, mutta en usko olevani ainut joka nauttii tästä.
Tarkoitukseni oli koulun jälkeen mennä heti läksyjen kimppuun ja tehdä ne pois alta. Väärin. Se ei siis onnistunut, mutta eihän se onnistu koskaan.
Lähdin heti tekemättömien läksyjeni jälkeen kaverini kanssa ulos, ja aikomuksena meillä oli mennä Lohjan urbaaneimpaan paikkaan polttamaan kaverini vesipiippua (vain makuja).
Urbaanilla paikalla tarkoitan muuten betonisiltaa, joka on poikkaistu karusti sen lähtöpäästä, ja jäljelle on jäänyt vain pieni tynkä siltaa, jonka sisälle on joku tehnyt jotain talontapaista.
Kiipesimme jonkun tekemien hienojen puutikkaiden avulla "talosta" sillan päälle, josta aukesi hieno järvi näkymä koko Lohjan järvelle.
Ja koska tämäkään ei vielä ole tarpeeksi urbaania, niin sytytimme vielä nuotion vanhoihin rautapalkkeihin saadaksemme hiiliä piippuumme. Meillä ei siis ole siihen tarkoitettuja hiiliä, mutta hei! Mikä vaan toimii.
Harmi kun minulla ei ole kuvaa paikasta. Se on nimittäin näkemisen arvoinen.
Nyt olen kotona, ja joudun paneutumaan läksyihin, kuten kuka tahansa kunnollinen nuori mies.
Hauskaa iltaa! Ja hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti