Vaseliini. Apu kaikkeen, aivan kaikkeen.

Moikkelis!

Turakainen on laskeutunut Tampereen isolle maalle ja on maittavan leipänuudeliannoksen jälkeen valmis blogin tuomiin haasteisiin.

Leipänuudelin ihanuus

Aloitan kuitenkin eilisestä.
Lähdin siis eilen bussilla kohti Suomen päämaata tsadia, josta aikomuksena oli jatkaa junalla kohti Tampereen maakuntaa.
Kaikki meni yllättävän hyvin, lukuunottamatta sitä, että meinasin lähteä Riihimäelle, enkä Tampereelle.
Loppumatka olikin lähinnä istumista.
Perjantaista minulla ei olekkaan kauheasti muuta kerrottavaa, sillä melkein koko päivä meni matkustamiseen. (ruotsin sanakokeesta 7+ <3)

Lauantai, eli tämä päivä alkoi pitkään nukkumisella ja hitaasti heräämisellä. Ihanaa. Tai no, Hilla heräsi jo 6 ja meni katsomaan leffaa. Why can't she be normal?
Lähdimme pian heräämiseni jälkeen kebabille ja kauppaan. Hilla ei pidä kebabista. Komppaan vieläkin ylempää: Why can't she be normal?
Kaupassa kului aivan liikaa aikaa ja tunsinkin oloni pikkulapseksi, joka odotti äitiään joka valikoi tarkasti kaikki tuotteet hinnan mukaan. Huoh. En ole valmis aikuisuuteen.

Päästyämme takaisin Hillan kämppään, jossa olemme muuten saaneet olla kahdestaan koko viikonlopun!!! Aivan kuin olisimme naimisissa. Kuulostaa naiselliselta, mutta se on oikeasti kiva tunne.
Niin siis: päästyämme Hillan kämppään päätimme lähteä pelaamaan minigolfia, ja sovimme vielä kaiken lisäksi panokseksi hieronnan. Olin aivan varma voitostani.

Minä häviämässä.

Mutta toisin kävi. Hävisin.
Tajusin sillä hetkellä kuinka huono häviäjä olenkaan. Olin valmis lähtemään takaisin Lohjalle ja lopettamaan koko suhteen. Lapsellista, I know.


Noh, hieronta annettu ja nuudelit syöty.

Huomenna lisää!
Hyvää iltaa ja yötä
Terveisin Hoppe ja Hilla!!