Turakaisen neitsyys. Tampere-Helsinki-Lohja

Moi uudet ja vanhat lukijat!

Viikonloppu meni aivan liian nopeasti. Taas.
Olen tällä hetkellä bussissa matkalla takaisin Lohjalle, mutta ennen sitä, kerron päivän kohokohdat.


Kun viimeinkin eilen illalle saimme blogimme valmiiksi Hillan kanssa, olimme rättiväsyneitä, mutta tyytyväisiä työmme tulokseen.
Loppu yö sujuikin juuri niinkuin sen pitikin sujua, eli liian pienessä sängyssä vierekkäin nukkuen.

Aamulla herätessäni näytin hieman hipin ja lintuflunssaisen kanan sekoitukselta, ja siltä olen näyttänytkin koko päivän.
Aamiaiseksi pääsin (jouduin) maistamaan opiskelijaelämää syömällä vettyneiksi keitettyjä ylikypsiä nuudeleita, jotka olisivat käyneet
paremmin listojen tiivistämiseen kuin syömiseen. Tämä ei tarkoita että olisin huono kokki, pikemminkin hajamielinen.

n. kello 12:00 lähdimme katsastamaan Hillan kanssa Tampereen Koskikeskusta, jossa odotin innolla skeittikauppaa, jonka nimeä en tähän hätään muista.
Päästyämme kaupan sisälle, elättelin toiveta siitä, että saisin ostettua uudet renkaat lonkkariini, mutta ei. Ei minulla ole rahaa siihen.
Miksi edes kuvittelin?
Unelmieni murskautuessa osoitin mieltäni seuraavan puolituntia. Ethän huomannut Hilla? Ethän?
Ollessani maailman hirveintä seuraa ennenkuin pääsin tuhoutuneista unelmistani yli, olimme jo päässeet takaisin Hillan kämpälle.

Iltapäivällä lähdimme rautatieasemalle päin, ja Hilla saattoi minut junalle asti, sillä eihän tälläinen Lohja-turakainen osaisi sellaista yksin tehdä.
Päästyäni junaan tunsin itseni kuuluisaksi ristiretkeilijäksi matkalla kohti tuntematonta, joka oli Helsinki. (Tai niinkuin Lohjalla sanotaan "Tsadi (stadi)")

Junamatkasta puolet meni oikein sukkelasti, lukuunottamatta sitä, että vieressäni istui n. 9v tyttö ja toisella penkkirivillä hänen vainoharhainen äitinsä,
joka ei irrottanut katsettaan minusta ennen kuin hän siirtyi tyttärensä kanssa toiseen vaunuun. Näytänkö muka pedofiililtä?

Matkan toinen puolisko oli.. Noh.. Sanotaanko vaikka, että tänään oli huono päivä rikkoa puhelimensa ja lukea kirjansa loppuun.

Selvittyäni Helsinkiin, olin jo aikeissa kuvata jonkunnäköisen vlogin, mutta hyvää paikkaa etsiessäni mietin kuinka idiootilta mahdan näyttää kun puhun yksin kameralle.
Siellä sitäpaitsi tuulikin.
Ainiin! Onse kumma, kun näin monen tuhannen vuodenkin jälkeen miehet, mukaanlukien minä, eivät vieläkään osaa tähdätä pönttöön.
t: Asiakas rautatieaseman vessasta

Etsiessäni hyvää paikkaa vlogata käytin niin paljon aikaa, että en ehtinyt bussiini. Olin siis jumissa Helsingissä vielä tunnin.
Kävin ostamassa 2 sämpylää ja yritin koota itseäni kuvaamaan sen videon, mutta aina kun olin aloittamassa, niin tuntui että kaikki maailman ihmiset olisivat katselleet mitä teen.
Olen nyhverö, myönnetään.

Kun kello viimeinki, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen oli tarpeeksi paljon, että pystyin lähteä Kampin linja-auto asemalle päin, niin huomasin 2 n. 16v tyttöä.

Ensin näin kuinka he menivät pyytämään intialaiselta naiselta 4e Tampereelle. Naisen kieltäydyttyä he menivät erään miehen luokse kysymään 4e Tammisaareen.
Seuraavaksi he tulivat minun luokseni ja kysyivät:
"Hei! Saadaksme 4e et me päästää Tuusulaa?"
"Eiks se äsken ollut tampereelle?" Vastasin.
"oli!" vastasi toinen tyttö.
"eikä ollut" Vastasi toinen.
Nauroin ja annoin tytöille 4e. Samalla tajusin, että minulla ei todellakaan ole varaa antaa tuntemattomille tytöille vähistä rahoistani mitään.
Vastalahjaksi sain vaisun kiitoksen, johon en ollut ollenkaan tyytyväinen.

Nyt siis istun bussissa harmaassa ja aneemisessa tunnelmassa matkalla kohti lohjaa.
Allekirjoittanut kiittää ja kuittaa. Vlogi aiheita saa antaa, kuten myös kritiikkiä.